Ahdistaa pimeys ja loska.
Harmittaa, kun ei jaksa kuin käpertyä sohvalle ja murjottaa.
Ideoita, niitä riittää.
Toteutus kestää.
Ahdistaa.
Tänä syksynä,
Olen tehnyt koulun päättötyötä.
Sitä tehdessä haaveilin ajasta,
ajasta jolloin voi ommella.
Nyt päättötyö on valmis.
Ei vaan huvita ommella.
Keskeneräisiä ompeluksia pöydällä.
Piirrettyjä kaavoja lattialla.
Pöytä sekaisin.
Ahdistaa.
Olen tullut kriittisemmäksi itseäni kohtaan
kuin ennen.
Ennen olin hyvin tyytyväinen toteutuksiini.
Nyt sauma on vino.
Vaikka se on IHAN hyvä
En jaksa ommella,
samanlaisia paitoja, housuja,
samoilla kaavoilla.
En jaksa etsiä uusia kaavoja muokattavaksi.
Ehkä pitäisi vain olla armollinen itselleen.
Ehkä pitäisi vain huokaista.
On ollut rankka syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti