Kuului eräänä iltana makuuhuoneesta huuto.
"Tekisitkö äiti mulle yökkärin, sellasen pitkän. Varpaisiin asti."
Kerkeän huutaa tuvasta, että Joo, voin tehä ja samalla
kuulen kun neidit jo penkovat kangaslaatikoita.
"Onko tätä kangasta tarpeeksi?"Kuuluu seuraava huuto.
Ja olihan sitä.
En muista mistä tämä kangas on lähtöisin, ilmeisesti jotakin trikoota tämä lienee. Kaava on oma.
Äiti! Nää on ihanat! Paras kiitos ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti